keskiviikko 4. helmikuuta 2009
C&P täydentää trilogian..?
näin ilmeisesti saattaa olla; lähiaikoina... mystistä mystistä... madfish mahdollisesti "arvostelee" tuotoksen... voiko näin tosiaan olla...? maltetaan nyt kuitenkin vielä odottaa, eikös juu. varmuus asiasta saataneen ehkä pian.. mutta kuinka pian; sitä ei tiedä erkkikään.
keskiviikko 19. joulukuuta 2007
Levyarvostelu: CATFISH & PIKE: Flows Into
Ihan ensimmäiseksi on pakko mainita, että madfish on yhtyeen fani. Eikä tämä muutenkaan ole mikään varsinainen arvostelu, jossa analysoitaisiin kuultua musiikkia ja soiton teknistä onnistuvuutta. madfish vain kuvailee kuulemansa aiheuttamia mielleyhtymiä. Ja sekös häntä itseään naurattaa.
Catfish & Pike:n toinen julkaisu jatkaa edeltäjänsä linjaa, joskin varsinkin tuotantopuolella on tapahtunut huomattavaa jalostumista. Yhtyeen musiikin voidaan mielestäni sanoa olevan space-rockia, ja onhan yhtyettä kutsuttukin Hattulan Hawkwindiksi. Tässä yhteydessä on kuitenkin oikeudenmukaisempaa puhua ennemminkin hengenheimolaisuudesta kuin vaikutteista - niin omaperäistä musiikki on. Voidaan sanoa, että musiikin juuret ovat vain niissä neljässä aivolohkossa, jotka sijaitsevat artistien Catfish ja Pike kallojen sisällä.
Space-rock, sekofonia, aikamatkustus - aivan sama miksi haluatte tätä kutsua: pääasia on, että painatte heittoistuimenne nappia vasta tarpeeksi kaukana Andromedan tuolla puolen, ja antaudutte mustan aukon imuvoiman edessä. Tässä ei nyt kuitenkaan tarkoiteta mitään homosteluun viittaavaa, vaikka mr Romantique niin mielellään ajattelisikin.
Tässä vaiheessa sananen levyn kansitaiteesta. Kannessa on kuva jonkinlaisesta kosmisesta haitarista, pilvestä tai pesusienestä, josta valuu pisaroita vuolaana virtana. Itse koen kuvan symbolisoivan vilvoittavaa sadetta, mutta toisaalta ilmiö voi kuvata myös sadepilveä, joka peittää auringon ja saattaa syöstä jopa madfishin selittämättömään melankoliaan päiväkausiksi. Mielestäni tämä kaksijakoinen symboliikka kuvaakin CP:tä sellaisena kun sen itse koen: virkistävää hilpeyttä ja iloa, ajattomuutta ja hymyä maailman ankeuden takana - mutta toisaalta myös synkkyyttä, uhkaa ja surua höystettynä avaruusmatkailulla tuntemattomissa ja pelottavissa galakseissa. Niin, madfish pitää tällaisesta taiteesta.
Flows Into biisi biisiltä:
1. Blackhole Dinner 1040. Heti levyn alussa pyöreänä rullaavat psykedeeliset rumpufillit paiskaavat kuulijan välittömästi kuun pimeälle puolelle, jossa matka määrätietoisesti jatkuu biisin lähtiessä käyntiin. Kuulija on pakotettu painamaan kasvonsa sukkulansa ikkunaa vasten tämän syöksyessä yhä kiihtyvällä nopeudella tähtisumujen halki meteoriittien singahdellessa ohi. On aika laittaa paukkutuoli lepoasentoon ja aloittaa matkanteko.
2. Starchild. Iloinen Ren & Stimpy- tyylinen tunnelma, jossa alkusäikähdyksestään toipunut kuulija voi jo nauttia aikamatkastaan ja avaruuden erikoislaatuisista maisemista. Hyväntahtoisuus huokuu ääniaalloista sointukulkujen ketterästi vaihdellessa näiden virtuoosien käsitellessä soittimiaan ylivoimaisen taituruuden vallassa. Hetkinen! Näytti siltä, että joku virnuili minulle ilkikurisesti mustan aukon syövereistä! Olikohan se Kimmo F. Hentinen? - Ei kai sentään, hänhän on erämaassa seuraamassa kun tuhannet valovallit pirstoutuvat hänen silmiensä edessä.
3. Lilith. madfishille tulee tästä kappaleesta visio ihmisestä tai olennosta, joka vaikeuksistaan ja vallitsevista olosuhteista huolimatta löytää toivon ja jaksaa katsella maailmaa tyynenä sivusta, vaikka huomaisikin aihetta huoleen. Kappaleen tunnelma on melankolisen välinpitämätön, mutta myös ymmärtävä. Kauniit ja huolettomat laulumelodiat palauttavat kuulijan lapsuuden ajattomiin kesäpäiviin tai mahdollisesti savuisiin luoliin, joissa muusikot kohtaavat toisiaan tunnelman hipoessa tilojen kattorakenteita. Hillitty kitarasoolo korostaa mukana-ajelehtimisen tunnetta ja muistuttaa siitä, kuinka vähän ihmisellä on vaikutuksen mahdollisuuksia elämänsä tapahtumien suhteen.
4. My Teleport Is Broken. Kun teleportti on hajalla niin minkäs teet. Liikkumiskykyäsi rajoitetaan ankarasti olentojen jälleen kerran pilaillessa kustannuksellasi. Tuttu käkätys kantautuu korviisi kun teet tämän havainnon kylmänä pakkasaamuna. Mikäs nyt eteen? Meininki symbolisoi vahvasti olennon voimattomuutta kosmisen pilan kohteena. Kappaleen ja koko levyn kruunaava uhkaavasävyinen ja paikallaan junnaava kitararytmitys jättää ilmaan avoimen kysymyksen - ja samalla pudottaa kuulijan jotain tuntematonta planeettaa kiertävälle radalle odottamaan trilogian kolmatta ja täydentävää osaa. Sitä odotellessa ei voi muuta kuin ajelehtia manaatin lailla avaruuden käsittämättömässä äärettömyydessä.
Arvosana: ***** (5/5)
Tämä on madfishin mielestä parasta musiikkia. madfish suosittelee.
Catfish & Pike:n toinen julkaisu jatkaa edeltäjänsä linjaa, joskin varsinkin tuotantopuolella on tapahtunut huomattavaa jalostumista. Yhtyeen musiikin voidaan mielestäni sanoa olevan space-rockia, ja onhan yhtyettä kutsuttukin Hattulan Hawkwindiksi. Tässä yhteydessä on kuitenkin oikeudenmukaisempaa puhua ennemminkin hengenheimolaisuudesta kuin vaikutteista - niin omaperäistä musiikki on. Voidaan sanoa, että musiikin juuret ovat vain niissä neljässä aivolohkossa, jotka sijaitsevat artistien Catfish ja Pike kallojen sisällä.
Space-rock, sekofonia, aikamatkustus - aivan sama miksi haluatte tätä kutsua: pääasia on, että painatte heittoistuimenne nappia vasta tarpeeksi kaukana Andromedan tuolla puolen, ja antaudutte mustan aukon imuvoiman edessä. Tässä ei nyt kuitenkaan tarkoiteta mitään homosteluun viittaavaa, vaikka mr Romantique niin mielellään ajattelisikin.
Tässä vaiheessa sananen levyn kansitaiteesta. Kannessa on kuva jonkinlaisesta kosmisesta haitarista, pilvestä tai pesusienestä, josta valuu pisaroita vuolaana virtana. Itse koen kuvan symbolisoivan vilvoittavaa sadetta, mutta toisaalta ilmiö voi kuvata myös sadepilveä, joka peittää auringon ja saattaa syöstä jopa madfishin selittämättömään melankoliaan päiväkausiksi. Mielestäni tämä kaksijakoinen symboliikka kuvaakin CP:tä sellaisena kun sen itse koen: virkistävää hilpeyttä ja iloa, ajattomuutta ja hymyä maailman ankeuden takana - mutta toisaalta myös synkkyyttä, uhkaa ja surua höystettynä avaruusmatkailulla tuntemattomissa ja pelottavissa galakseissa. Niin, madfish pitää tällaisesta taiteesta.
Flows Into biisi biisiltä:
1. Blackhole Dinner 1040. Heti levyn alussa pyöreänä rullaavat psykedeeliset rumpufillit paiskaavat kuulijan välittömästi kuun pimeälle puolelle, jossa matka määrätietoisesti jatkuu biisin lähtiessä käyntiin. Kuulija on pakotettu painamaan kasvonsa sukkulansa ikkunaa vasten tämän syöksyessä yhä kiihtyvällä nopeudella tähtisumujen halki meteoriittien singahdellessa ohi. On aika laittaa paukkutuoli lepoasentoon ja aloittaa matkanteko.
2. Starchild. Iloinen Ren & Stimpy- tyylinen tunnelma, jossa alkusäikähdyksestään toipunut kuulija voi jo nauttia aikamatkastaan ja avaruuden erikoislaatuisista maisemista. Hyväntahtoisuus huokuu ääniaalloista sointukulkujen ketterästi vaihdellessa näiden virtuoosien käsitellessä soittimiaan ylivoimaisen taituruuden vallassa. Hetkinen! Näytti siltä, että joku virnuili minulle ilkikurisesti mustan aukon syövereistä! Olikohan se Kimmo F. Hentinen? - Ei kai sentään, hänhän on erämaassa seuraamassa kun tuhannet valovallit pirstoutuvat hänen silmiensä edessä.
3. Lilith. madfishille tulee tästä kappaleesta visio ihmisestä tai olennosta, joka vaikeuksistaan ja vallitsevista olosuhteista huolimatta löytää toivon ja jaksaa katsella maailmaa tyynenä sivusta, vaikka huomaisikin aihetta huoleen. Kappaleen tunnelma on melankolisen välinpitämätön, mutta myös ymmärtävä. Kauniit ja huolettomat laulumelodiat palauttavat kuulijan lapsuuden ajattomiin kesäpäiviin tai mahdollisesti savuisiin luoliin, joissa muusikot kohtaavat toisiaan tunnelman hipoessa tilojen kattorakenteita. Hillitty kitarasoolo korostaa mukana-ajelehtimisen tunnetta ja muistuttaa siitä, kuinka vähän ihmisellä on vaikutuksen mahdollisuuksia elämänsä tapahtumien suhteen.
4. My Teleport Is Broken. Kun teleportti on hajalla niin minkäs teet. Liikkumiskykyäsi rajoitetaan ankarasti olentojen jälleen kerran pilaillessa kustannuksellasi. Tuttu käkätys kantautuu korviisi kun teet tämän havainnon kylmänä pakkasaamuna. Mikäs nyt eteen? Meininki symbolisoi vahvasti olennon voimattomuutta kosmisen pilan kohteena. Kappaleen ja koko levyn kruunaava uhkaavasävyinen ja paikallaan junnaava kitararytmitys jättää ilmaan avoimen kysymyksen - ja samalla pudottaa kuulijan jotain tuntematonta planeettaa kiertävälle radalle odottamaan trilogian kolmatta ja täydentävää osaa. Sitä odotellessa ei voi muuta kuin ajelehtia manaatin lailla avaruuden käsittämättömässä äärettömyydessä.
Arvosana: ***** (5/5)
Tämä on madfishin mielestä parasta musiikkia. madfish suosittelee.
keskiviikko 27. kesäkuuta 2007
sunnuntai 10. kesäkuuta 2007
maadfish seikkaili helsingissä
kyllä, totta se on. madfish oli kaksi kokonaista päivää maamme pääkaupungissa; tsadissa. hän kävi katsomassa idolinsa live-esiintymistä sekä vieraili hevibaarissa. hevibaarissa maadfish joutui olemaan yksin, sillä hänen "ystävänsä" teki molempina iltoina niinsanotut oharit. mutta sellaiseen madfish on tottunut vuosien varrella; onhan ymmärrettävää ettei fisun kaltaisen olennon kanssa jaksa eikä kehtaa liikkua julkisilla paikoilla. näin on. mutta tapahtui siellä tsadissa mukaviakin. madfish totesi ilolla tärkeän seikan itsessään: hän koki kaupungin sykkeen liian voimakkaana ja ympäristön stressaavana. tästä madfish oivalsi junttiutensa lisääntyneen! tavoite totaalijunttiuden saavuttamiseksi on jälleen yhden merkittävän askeleen lähempänä. sen kunniaksi maadfish töräytti ilmoille pari kunnon proottia ja löyhytteli hajua ympäriinsä.
lauantai 26. toukokuuta 2007
juntti is back!
no niin. ihan ensimmäiseksi maadfish pahoittelee, ettei ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne mitään "hauskaa". vaikka eihän se haittaa, koska tätä ei lue kukaan muu kuin säälittävä madfish itse. madfish joutuu nytkin yrittämällä yrittämään että saisi edes jotain kirjoitettua. huonolla menestyksellä. kun ei keksi juttua niin ei keksi juttua. mutta kyllä madfish vielä saa takaisin kirjoittamisen lahjan, sillä hänellä on monenlaista touhua suunnitteilla kesän ajaksi. sitten raportoidaankin oikein kunnolla. niin. madfish aikoo käydä ihan rock- konserteissa. ja kalastamassa. ehkä myös varvaamassa. se nyt ainakin on selvää, että reissut tulevat sisältämään juntteilua ja sekkoilua. ja siitähän me pidämme. että kesäiset terveiset vaan madfishilta kaikille; muistakaahan ihailla kannuja aina kun voitte!
maanantai 30. huhtikuuta 2007
yhteen ja ylös
niin. madfish on sitä mieltä, että naisten kannut ovat parhaimmillaan kun ne ensin painetaan sivuilta keskelle päin yhteen - ja sitten nostetaan hieman ylös kohti böönan leukaa. kuten push-up- liivit tekevätkin. eli homman nimi on "yhteen ja ylös". tätä olisi jokaisen hyvä päästä harjoittelemaan ihan omin käsin, niin kuvio hahmottuu paremmin. ei sitten muuta kun rohkeasti tiedustelemaan kuppilassa illan aikana mimmeiltä, olisiko mahdollista hieman treenata heidän lolloillaan tätä iloista asiaa.
perjantai 27. huhtikuuta 2007
"...still going strong."
näin madfish tykkää luonnehtia, jos hän on suorittanut jonkin juntin teon toistuvasti. esimerkiksi kunnon prootin kaikuessa jylhästi seinistä, voit kuulla madfishin päästävän ilmoille tämän toteamuksen tyytyväinen ilme kasvoillaan. samalla madfish odottaa muilta läsnäolijoilta kommenttia tapahtuneesta. tärkeää olisi, että ainakin ääni huomioitaisiin jollain tavalla, vaikkei itse haju kulkeutuisikaan nokkaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)